Jokaisella on varmasti omakohtaisia kokemuksia biiseistä, jotka ovat päässeet korvienväliselle soittolistalle ikuiseen kiertoon. Toisilla on kesää jäljellä vielä tammikuun pakkasilla, ja toisilla chip-tunet soittelevat 80-luvulta vaikka eletään 2020-lukua. Yleensä näissä ei ole edes mitään kontekstisidonnaisuutta, vaan play-nappula kytkeytyy mitä arkisimpana hetkenä.
Näin kävikin tässä taas itsellenikin, ja siitäkös se ajatus lähti listata muutama (ei niin ilmiselvä) klassikko, jotka soivat päässä jos ei nyt viikottain niin vähintään joka toinen kuukausi. Ja osa tehneet sitä sen parikymmentä vuotta.
Madot korvissa
Jos Bionic Commandosta räjähtävän Hitlerin pään lisäksi tulee jotain muuta mieleen, on se mainio soundtrack. Biisivalintana vanha kunnon Area 5, tässä on sellaista mukavaa auringonlaskuisaa tunnelmaa.
Pokemon Gold tuli aikoinaan pelattua Game Boy Colorilla läpi, eikä siihen oikeastaan sen jälkeen ole sen kummemmin tullut palattua. Sen sijaan tämä Violet Cityn biisi on palannut mieleen monet kerrat.
Sonic 2:n soundtrackilla on kyllä useampikin vuoden korvamato -ehdokkaaksi kelpaava raita, mutta jostain syystä mystisen luolaston vingutus kaikuu useimmiten pitkin korvakäytäviä.
No sitten. Theme Park Word oli aikoinaan juuri oikealla tavalla omia hermosoluja stimuloiva kokemus, ja sitä tulikin sitten jauhettua kiitettäviä määriä. Musiikki oli hauskasti dynaamista, ja muuttui puiston koon ja menestyksen mukaan. Noin puolen tunnin kohdalla alkaa mehukas melodia, jota varmasti on tullut eniten kuultua ja varmaan sen vuoksi kummittelee edelleen mielessä. Eipä sillä, kyllä ne muutkin teemat muistaa oikein hyvin edelleen 🙂
Laitetaan vielä pari tuoreempaa jotka äkkiseltään tulevat mieleen. Super Mario Odysseyssa on eräs (omasta mielestä) välitön klassikko, joka kyllä takuulla jää vähintään loppupäiväksi surffailemaan mielen aalloille jos sitä menee kuuntelemaan. Vähän yllättävä jopa Super Mariosta löytyväksi biisiksi, mutta ehkä juuri siksi teki heti vaikutuksen.
Yllättävästä puheen ollen, Pleikkari 5:n mukana tullut Astro’s Playroom oli todella iloinen yllätys monellakin tapaa, ja iloinen asia on myös sen hämmästyttävän hyvä ääniraita. Varsinkin siihen nähden, että ne on sidottu niin vahvasti Playstation-teemaan, ja erilaisiin teknisiin asioihin. Tämä GPU Junglen kappale tuntuu hämmentävällä tavalla peräti jo nostalgiselta.